Lehmuuntie 25, 27800 Säkylä
Säkylän kotiseutumuseo on perustettu vuonna 1961. Se sijaitsee Säkylän Katinhännän alueella, Pyhäjärven rannalla, Lehmuunnokassa. Museota ylläpitää Säkylän kunta ja se on sivistyslautakunnan hallinnassa.
Museoalueelle on siirretty rakennuksia seuraavassa järjestyksessä:
- Mäntylän torppa (1962)
- vilja-aitta (Pauli) (1962)
- lainamakasiini (1964)
- mäkitupalaisen pirtti (1966)
- sauna (1967)
- aitta (Tuulikki) (1992)
- navetta / karjasuojarakennus (1998)
Säkyläläisten elinkeinoina ovat olleet kalastus Pyhäjärvellä, tervanpoltto, lankkujen veisto ja myöhemmin pääasiassa maanviljely. Nämä elinkeinot näkyvät kotiseutumuseon esineistössä.
KOTISEUTUMUSEON RAKENNUKSET
1. MÄNTYLÄN TORPPA
Mäntylän torppa on alkuaan sijainnut Korven kylässä Bergelinin torpan (nyk. Oskari Salminen) lähistöllä, ja sieltä se siirrettiin Pyhäjoen Aronkulmille. Se on Salon vanha asuinrakennus, jonka kunta on ostanut. Rakennus purettiin ja pystytettiin Lehmuuseen tasatulle museoalueelle talvella 1962. Torppa oli pitkään Mäntylän suvun, mikä on vanhaa säkyläläistä sukua, hallussa. Viimeisinä vakinaisina asukkaina torpassa asuivat Juho Kustaa ja Vilhelmiina Mäntylä. Heillä oli kolme lasta: Kalle, Kustaa ja Miina. Torppa koostuu tuvasta, pirtistä, peräkamarista sekä porstuasta. Huoneet on pyritty sisustamaan alkuperäiseen tapaan, ja huoneiden esineistö on kaikki säkyläläistä alkuperää käsittäen käsityö- ja kotitaloustavaroita sekä tekstiilejä.
Torpan tuvassa on erilaisiakotitalousvälineitä vuosisadan vaihteesta kuten puulusikoita, voirasioita, juustokehiä, juustohylly jne. Myös miehille on tuvalla ollut käyttöä: he ovat veistelleet iltasella. Pirtti oli aikoinaan paikka, jossa naisväki teki käsitöitä. Pirtin käsityövälineistä mainitaan mm. puolausrukki, kangaspuiden rullavälittäjät sekä itse kangaspuut.
Peräkamari on sisustettu makuuhuoneeksi. Perimätiedon mukaan tytär sai tämän huoneen yksinään omistukseensa tultuaan naimaikään, ja muun väen täytyi tuolloin tyytyä nukkumaan tuvassa. Huoneessa oleva sänky on toistasataa vuotta vanha. Torpan porstuaan on sijoitettu viisi tuohikonttia sekä kaappi, jossa säilytetään miesten työvälineitä.
Torpan esineistöstä: Puolausrukkia (nro. 292 torpan pirtissä) käytettiin langan puolaukseen. Se on tehty puusta, ja pyörän pyörityskampi on rautaa. Rukki koostuu rungosta, jalustasta sekä pyörästä. Rukin iäksi on arvioitu yli sata vuotta. Kaappi (nro 271 torpan pirtissä) on peräisin Mäntylän torpasta. Kaapin korkeus on 146 cm, leveys 76 cm, ja sen valmistusaineena on käytetty puuta, Kaapin pohjaväri on punainen, ja sen koristelistat on maalattu turkoosin sinisiksi sekä koristekuviot mustiksi. Lisäksi kaapin oven yläpuolella on maalattu kirjaimet ATM, ja itse ovea koristaa vuosiluku 1823.
Mäntylän torppa
2. VILJA-AITTA
Torpan pihalla oleva aitta on saatu Arvo Moisiolta Vähäkylästä. Rakennus sijaitsi maantien varrella, Josuantien alkupäässä. Aittaa on käytetty viljan varastoimiseen. Rakennus purettiin, siirrettiin museoalueelle ja pystytettiin sinne kevättalvella 1962.
3. LAINAMAKASIINI
Lainamakasiini, joka alkuaan sijaitsi Säkylän kirkon portin lähettyvillä, on rakennettu v. 1833. Se tehtiin puusta korkealle kiviperustalle, ja rakennuksen alusta täytettiin harmaakivellä ja rukiilla yli sata vuotta aikaisemmin tapahtuneen makasiinivarkauden toistumisen välttämiseksi. Varkaiden pelättiin murtautuvan ovestakin, minkä vuoksi ovi tehtiin paksuista lankuista, raudoitettiin peltilaatoilla ja siihen pantiin kaksi lukkoa. Makasiinin tuli olla tarpeeksi korkea kaksikerroksisia laareja varten, ja sen kooksi sovittiin tuolloin 12 x 11 kyynärää.
Makasiinin, jossa oli Isokylän ja Vähäkylän puolet, alkuperäisenä tarkoituksena oli viljan lainaaminen pitäjän asukkaille siellä olevista viljavarastoista. Niinpä lainamakasiini pelasti 1860-l suurina nälkävuosina monta säkyläläistä nälkäkuolemalta. Nykyään rakennuksen oikeanpuoleisessa päädyssä, tarkemmin alakerrassa, on nähtävänä vanhaa maatalouskalustoa, ja yläkerta esittelee kalastukseen ja metsästykseen liittyvää aineistoa.
4. MÄKITUPALAISEN PIRTTI
Jo 1700-luvun vaihteessa, mahdollisesti aikaisemminkin, Säkylään syntyi vähäväkisten asuttama mökkikylä, Katinhäntä. Katinhännän asukkaat olivat mäkitupalaisia, jotka elättivät itseään milloin milläkin työllä. Katinhännästä, Satolan naapuristosta, Aimo Heinosen tontilta onkin museoalueelle siirretty mäkitupalaisen pirtti eli Heinon Kallen pirtti. Pirtissä asuivat Manta ja Kalle Heino sekä tyttäret Selma ja Hulta. Rakennus purettiin, siirrettiin ja pystytettiin museoalueelle syksyllä 1966.
Museoalueelle siirretty Heinon Kallen pirtti on kalustettu, yhden huoneen rakennus. Huoneessa on ainoana tulisijana vanhanmallinen pieni piisi.
5. SAUNA
Suomalaisen saunan perustyyppinä pidetään nelinurkkaista hirsirakennusta, jossa oli maalattia ja avokiuas. Saunaa lämmitettäessä savu jäi sisään, ja se tuuletettiin räppänän kautta ulos. Tällaisessa saunassa kylvettiin, siellä koettiin myös lasten syntymiset. Lisäksi saunassa tehtiin maltaat, samoin siellä kuivattiin pellavat, ja pellavien jatkokäsittely tapahtui myös saunassa. Savusaunarakennus tehtiin talvella 1967 lainamakasiinin ns. Isokylän puolen viljalaarien hirsistä vanhan säkyläläisen mallin ja Osvald Eelan antamien ohjeiden mukaisesti.
6. AITTA (Tuulikki)
Toimi Jaakkolan perikunta lahjoitti Säkylän kotiseutumuseolle aitan sekä museoirtaimistoa. Museovirasto myönsi kulttuurilautakunnalle avustusta lahjoitetun aineiston siirtoon ja järjestämiseen. Tutkija Juhani Ruohonen Satakunnan museosta suoritti kokoelmaan liitettävän esineistön valinnan. Kotiseutumuseolle palkattiin museotyöntekijä, jonka tehtäviin kuului esineistön luettelointi ja järjestäminen museolla.
7. NAVETTA / KARJASUOJARAKENNUS
Mäntylän torpan yhteyteen on kuulunut navettarakennus. Tämä navetta oli kolmiosainen (lato, vaja, navetta), kuten yleensä torppien navetat olivat. Tunnusomaista oli, että vajasta, mikä sijaitsi rakennuksen keskellä, uupui pihanpuoleinen ulkoseinä. Navettarakennus sijaitsi vastapäätä torpparakennusta.
Keväällä 1996 Säkylän kunta sai lahjoituksena hirsisen karjasuojarakennuksen purettavaksi ja kotiseutumuseolle siirrettäväksi. Kulttuurilautakunta purki rakennuksen, merkitsi hirret ja siirsi kotiseutumuseolle uudelleenkokoamista varten. Laitilan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus rakensi karjasuojan vuonna 1998. Kulttuurilautakunnalle myönnettiin museovirastolta valtion avustusta karjasuojan katto- ja katonalusrakenteiden hankintaan ja asentamiseen.