Asukastarinat, osa 4

Kesällä 1997 kannoimme miehen kanssa tavaramme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Säkylän Huovinrinteelle. Mies oli saanut palveluspaikan Porin Prikaatista, ja minä opiskelupaikan Loimaalta. Sukua ja tuttavia meillä ei täällä ollut, mutta helposti ja nopeasti tutustuttiin moniin ihmisiin. Ensimmäiseltä kesältä on yhä ystäviä, joiden kanssa pidetään yhteyttä, vaikka tiensä on vieneet satojenkin kilometrien päähän.

Seuraavana kesänä työllistyin itsekin varuskunnassa, ja vuoteen 2001 asti onnistui opiskelun ja työn yhdistäminen mainiosti. Tutustuimme maisemiin pyöräillen ja Pyhäjärvi tuli tutuksi myös. Lenkkipolulle pääsi melkein suoraan ovelta, ja harjun maastot tuli tutuiksi. Torstain toripäivät ja pienet kivijalkakaupat houkuttivat usein keskustaan asti.

Vuonna 2001 syntyi esikoistyttäremme, ja omakotitaloelämä alkoi houkuttaa. Elokuussa meistä tuli köyliöläisiä, ja sitä olemme yhä, Säkylän köyliöläisiä. Löysimme talon Vinnarin kylästä ja tätä löytöä emme ole päivääkään katuneet. Lähimmät naapurit ovat olleet lapsillemme kuin mummu ja pappa, omien asuessa kaukana. Käsite ”naapurit” tarkoittaa muuten täällä kaikkia noin parin kilometrin säteellä asuvia.

Luminen maisema

Meidät on otettu hienosti täällä vastaan. Kyläyhdistysaktiivit toivat lahjaksi ”Kerttu-nuken”, kun muutimme, koska täällä on ollut tapana muistaa kaikkia kylään syntyneitä. Se tuntui eleenä hienolta, kun meidän vauvamme ehti syntyä muualla, ja muutimme vasta kun hän oli parin kuukauden. Kaikkiaan kaappia koristaa nyt 3 ”Kerttua” ja 2 ”Lallia”, jotka muistuttavat, että lapsillamme on vankat juuret ja täällä on ollut hyvä kasvaa.

Säkylä on maaseutua, mutta silti keskellä kaikkea. Reilussa tunnissa pääsee Tampereelle ja Turkuun, Poriin ja Raumalle on alle tunti. Harvoin täältä tekee mieli edes lähteä, mutta helppoa se on. Varuskunta työllistää hyvin, ja yrityksiä on myös paljon. Valokuituverkko on jo niin kattava, että etätyötkin onnistuvat täällä vallan mainiosti. Itse olen vuosien mittaan ollut töissä puolustusvoimissa, kunnalla, seurakunnassa ja yksityisillä. Peukaloita ei ole tarvinnut pyöritellä, ennemminkin valita, mitä haluaisi tehdä. Oma toiminimikin täyttää tänä vuonna jo 6 vuotta, joten myös yrittäminen tällä seudulla kannattaa.

Nainen kasvomaskissa

Lapsiperheelle Säkylä on ollut hyvä. Terveydenhuolto on pelannut moitteettomasti äitiysneuvolasta kouluterveydenhuoltoon. Harrastuksia on tarjolla joka makuun, perhejumpasta alkaen. Kunta hoitaa erinomaisesti liikuntapaikkoja, ja talkoovoimalla pyörii esimerkiksi suuren suosion saanut potkukelkkailu Köyliönjärven jäällä. Säkylä on täynnä aktiivisia yhdistyksiä ja urheiluseuroja, joissa kymmenet ihmiset järjestävät talkoilla toimintaa kaikenikäisille. Koulut ovat sopivan kokoisia, jolloin lapsiakin pystyy kasvattamaan koko kylä, kun vanhemmat tuntevat toisensa. Monelta isolta murheelta lienee selvitty, kun aikuiset ovat yhdessä selvittäneet lasten riitoja ja hölmöilyjä.

Talvinen lumimaisema

Näin korona-aikaan on ollut helppo pitää etäisyyttä, ja silti on pystynyt kysymään naapurin kuulumiset turvallisesti pihalla seisten. Täällä saa olla yksin, jos tahtoo, mutta yksinäiseksi en ole oloani tuntenut koskaan. Naapuriapua annetaan puolin ja toisin, eikä koskaan tarvitse pelätä, että pyyntöä tyrmättäisiin. Kaupunkiin muuttanut esikoiseni joutui yöllä kiertämään kaupat lumenluontivälinettä etsien, jotta sai kaivetuksi parkkiruutunsa esiin. Täällä huomaat töistä tullessasi, että naapuri on aurannut auki sinunkin pihasi, ihan vaan hyvää hyvyyttään. Kotipihalta pääsee suoraan hiihtämään ja kelkkailemaan, mustikka-apajille myös. Silti huoltoasema, kauppa, pankki, koulu, kirjasto ym. palvelut ovat lähellä. Joskus muinoin Harjavallassa (jossa elin lapsuuteni) oli kampanja ”…mutta me valitsimme Harjavallan”. Säkylässä ei muttia tarvita, Valitse SäKyläsi, niin mekin olemme tehneet!

Kyläaktiivi, pesislady ja Team Ala-Ristaniemen maalla viihtyvä äiti Krisse
(julkaistu 8.2.2021)