Asukastarinat, osa 2

Muutto tuntemattomaan kannatti

Muutimme Köyliöön syksyllä 2009. Alkuvuodesta perheeseemme syntyi toinen lapsi. Asuimme silloin Liedossa ja molemmilla oli työpaikat Turun seudulla. Haaveilimme omasta talosta. Katselimme taloja Turun läheltä ja myös Eurasta ja Säkylästä. Jostain kumman syystä molemmilla oli tunne, että haluamme muuttaa Säkylään. Se tuntui silloin haaveelta – pois Turusta, jonne emme olleet elämänkulkua suunnitelleet. Halusimme kasvattaa lapset pienellä paikkakunnalla, turvallisessa ympäristössä, kuten itse olimme kasvaneet.

Minulla oli ehtona, että kotimme läheltä löytyy kauppa ja koulu lapsille. Talo löytyi yllättäen Köyliön Kepolasta, jossa oli Sale ja Kepolan koulu. Muutimme syksyllä 2009 paikkaan, josta emme oikeastaan tienneet mitään. Itse tiesin vain tarinan Lallista ja miehelläni, Petrillä, oli muistoja Lallin talosta. Heti alkuun kiinnitin huomiota ihmisten ystävällisyyteen. Tuntui hyvältä, kun vieraat lapsetkin tervehtivät. Silloin ajattelin, että tätä minä halusin!

Yhteisöllisyys on Köyliössä ihan oma juttunsa, jollaista en ole kokenut missään muualla. Pian huomaamatta olin mukana useassa yhdistystoiminnassa ja löysin niistä oman paikkani. Lottovoittona pidän sitä, että sain vuonna 2011 opettajan viran Köyliöstä. Lallin koulussa jäi eläkkeelle juuri he, joiden aineisiin minulla oli pätevyys. Tämä antoi pohjan elämälle. On ollut antoisaa kasvattaa perusarvoiltaan mukavia nuoria. Kuntaliitoksen myötä työ on siirtynyt Säkylän yhteiskouluun. Samalla myös huomasin, että haave muuttaa Säkylään oli toteutunut. Mielestäni Säkylä antaa lapsille hyvän pohjan, josta aikanaan ponnistaa maailmalle.

Vuodet ovat vierineet ja omat lapset kasvaneet. Poikamme Rene käy Säkylän yhteiskoulun 7. luokkaa ja tyttömme Tilda Kepolan koulun 4. luokkaa. Pieni koulu on mielestäni antanut heille jotain sellaista, mitä he eivät suuressa paikassa olisi saaneet. He ovat saaneet kasvaa yksilöinä. Turvallisuutta on lisännyt, että kaikki tuntevat toisensa. Heillä on luonnonläheinen asuinympäristö ja hyviä harrastuksia on molemmille löytynyt läheltä.

Syyskuussa saimme kolmannen lapsen, Vernen. Vuoden aikana sain huomata, kuinka hienosti Säkylän neuvolapalvelut toimivat. Äideistä ja vauvoista pidetään oikeasti huolta. Onnekkaasti Verne-vauva sai käydä varhaiset neuvolakäyntinsä Kepolan lastenneuvolassa. Hän on iloinen ja touhukas poika. Tällä hetkellä perheemme elää kiireetöntä aikaa nauttien ja seuraten pienen kasvua. Haaveissa on, että hän saisi aikanaan myös kulkea metsäpolkua pitkin lähikouluunsa.

”Elämään tarvitaan siivet ja juuret ja unelmat suuren suuret.”

– Sirja, Petri, Rene, Tilda ja Verne

Julkaistu 6.5.2020