eli Korvenkylän alinen mylly
Korventie 89, 27800 Säkylä
Lisätiedot: kirjasto- ja kulttuuripäällikkö Antti Erkkilä, puh. 044 457 5315, antti.erkkila@sakyla.fi
Jauhatuslaitteiden historiasta
Jauhatuslaitteiden historiallakin on ollut omat kehitysvaiheensa. Ennen kuin käsikiviä tunnettiin, murskattiin jyvät huhmaressa. Sitten kun kivien pyörityksessä opittiin käyttämään luonnonvoimia: vettä ja tuulta, niin se oli valtava edistysaskel, ja suuri helpotus naisille, sillä käsikivien pyörittäminen on Suomessa vanhastaan kuulunut naisten askareihin. Varhaisin tieto vesimyllystä Suomessa on peräisin 1350-luvulta Aurajoelta Halisten koskesta. Vesimyllyä seurasi sitten tuulimylly.
Säkylän myllyt ja myllynkivet
Kuluneina vuosisatoina on Säkylä tullut ehkä eniten tunnetuksi täällä valmistetuista myllynkivistä, joita on toimitettu eri puolille Suomea aina Ruotsiin saakka. Paitsi myllynkivistään on Säkylä tullut tunnetuksi myös myllyistään. Säkyläläisten myllyt tunnettiin kautta maakunnan, jopa naapurimaakunnissakin. Tätä todistaa seuraava sananparsi, jota käytettiin, kun nähtiin pienikin vesipuro: ”Jos säkyläläinen näkis, niin myllyn tekis”. Säkylän vesimyllyt olivat joko jonkun yksinäisen talon tai useampien yhdessä rakentamia.
Korvenkylän alinen ja ylinen mylly
Myllyn rakentamiselle edullisia koskia on Pyhäjoessa ollut paljon, onhan joessa ollut eri aikoina toistakymmentä vesimyllyä. Korvenkylässä on ollut aikoinaan kaksi myllyä. Joen yläjuoksulla sijaitsevaa myllyä kutsuttiin yliseksi myllyksi, ja sen osakkaina olivat Rantaseppä ja Reko. Toinen mylly sijaitsi Pyhäjoen alajuoksulla ja se oli siis sijaintinsa mukaan alinen mylly.
Alisen myllyn vaiheista
Lahkomyllykautena Korvenkylän alisen myllyn osakkaina olivat Antti, Knuuti ja Yliseppä. 1930-luvun loppupuolella mylly siirtyi Antin yksinomistukseen muiden myllyosakkaiden myytyä myllyosuutensa Antille. Tuo vanha mylly toimi vesirattaalla. Vuonna 1949 mylly täytyi rakentaa uudelleen sen huonon kunnon vuoksi. Myllyn paikkaa ei kuitenkaan muutettu, vaan se rakennettiin samalle paikalle, missä vanha vesimyllykin oli sijainnut. Myllyn koneisto uusittiin kokonaisuudessaan, ja vesiratas vaihdettiin turpiinin avulla pienemmällä vesimäärällä. Myös myllynkiviparit uusittiin.
Myllyllä näyttää olleen vakituinen asiakaskanta. Tämä käy ilmi vanhoista myllypäiväkirjoista. Myllyssä jauhettiin sekä rehu- että leipäviljaa. Rehuviljaa jauhettiin kahdella kiviparilla. Leipävilja puolestaan kuorittiin ensin kuorimakoneessa, ja sen jälkeen jauhettiin. Alisen myllyssä tehtiin myös maissijauhoa ja maissirouhetta, sekä maltaita ja talkkunajauhoja. Myllyn yhteydessä oli myös pärehöylä, ja sillä tehtiin tarvittavat päreet.
Myllypäiväkirjat
Alisen myllyn pitkäaikainen, palkattu mylläri Vihtori Mäkelä, joka oli tunnettu myllärinä hyvistä jauhoistaan ja ryyneistään, piti tarkkaa päiväkirjaa myllyn toiminnasta monen vuoden ajalta. Näistä myllypäiväkirjoista käy selville, kuka on jauhattanut mitäkin viljaa minäkin päivänä, tai onko kenties tehty päreitä. Myös myllyn aiheuttamista menoista ja myllyn saamista tuloista on merkintöjä Vihtori Mäkelän myllypäiväkirjoissa. Lisäksi hän on merkinnyt milloin myllyä korjattiin eli milloin se ei ollut toiminnassa. Esimerkiksi vuonna 1942 mylly ei ollut toiminnassa 1.1.-16.4. välisenä aikana.
Museomylly
Alisen mylly on hyvin säilynyt, kaikki myllyn toiminnassa tarvittavat koneet ja esineet kattava museomylly. Siellä on myös nähtävänä joitakin esineitä vanhasta vesimyllystä. Nykyään myllyn omistaa Säkylän kunta
Kirsi Mäki