Säkylä

SÄKYLÄN MUSEOT

KOTISEUTUMUSEO
Lehmuuntie 25, 27800 Säkylä
AVOINNA KESÄLLÄ 2016: Kesä-heinäkuussa maanantaisin klo 12-15 (paikalla museotyöntekijä)

Pyhäjärven rannalla sijaitseva Säkylän historiaa kuvaava museoalue, jonne on sijoitettuna
- Mäntylän torppa
- vilja-aitta (Pauli)
- lainamakasiini
- mäkitupalaisen pirtti
- savusauna
- aitta (Tuulikki)
- navetta/karjasuojarakennus

Tarkempaa tietoa tämän linkin takana.

Postiosoite ja hallinnointi: Säkylän kunta, Sivistysosasto, Rantatie 268, 27800 Säkylä
Yhteyshenkilö: Sini Rekola, puh. 02 8328 446

MUSEOMYLLY
KORVENKYLÄN ALINEN MYLLY
- Toimintakuntoinen vesimylly (Tämän sivun lopussa tarkempaa tietoa)
- Sijainti: Korventie 89
- postiosoite ja tiedustelut samat kuin Kotiseutumuseossa.

AVOINNA KESÄLLÄ 2016:
Kesä-heinäkuussa tiistaisin klo 12-15 (paikalla museotyöntekijä).


TUULIMYLLY
- Säkylän kirkonmäellä sijaitseva tuulimylly  on rakennettu
vuonna 1883.  Mylly on saatu Köyliöstä,  tilanomistaja Vilho Lundströmin lahjoituksena ja siirretty/pystytetty Kotiseutuyhdistyksen toimesta 50 -luvulla  nykyiselle paikalleen. Tällä paikalla sijaitsi aikoinaan nk. Nikkarin mylly, joka tuhoutui ennen kuin ajatus myllyn säilyttämisestä ehti tarpeeksi pitkälle.
- postiosoite ja tiedustelut samat kuin Kotiseutumuseossa.
- Kirkkoaukio on usein näyttämönä erilaisille tapahtumille, kuten Porin Prikaatin sotilaallisille seremonioille. Säkylän kunnanvaakuna on saanut aiheensa alueen avoimista peltomaisemista, joille tuulimyllyt ovat antaneet ominaisen ilmeensä.

Säkylän tunnus, tuulimylly.
    

TALVI- JA JATKOSOTAMUSEO

-Sijainti: Köörnummi
-Postiosoite: Kiertotie 2, 27800 Säkylä
-puh. 0400 - 955 598


PORILAISMUSEO
-Sijainti: Huovinrinne
-Postiosoite: Porin prikaati, Pl 38, 27801 Säkylä.
(- Avoinna sopimuksen mukaan. Yhteyshenkilö: Puh. 0299 441955/ Petri Eskola)  
Sairaalarakennuksen yhteydessä oleva museo on suljettu.
Rakennus puretaan ja tilalle rakennetaan uusi sairaala. Museon tavarat on
siirretty eri kohtaisiin joten esittelyjä ei voida toteuttaa. Museon tilakysymys
ratkaistaan myöhemmin. Museossa oleva Turun kasarmin pienoismalli on nähtävissä
sotilaskodin alakerrassa.


KIVIRANNAN KOTIMUSEO

-Sijainti: Sydänmaa
-Postiosoite: Rannankulmantie 30, 27800 Säkylä.
-Avoinna Rauman seudun museopäivänä su 19.6.2014 klo 12-16, muulloin sopimuksen mukaan.
Yhteyshenkilö: Pertti Kiviranta puh. 02 - 867 4655, 050-3082743


-----------------------------------------------------------------------------------------

ANTIN UMPIPIHATALO
Museovirasto on siirtänyt Seurasaaren ulkomuseoon Antin umpipihatalon Säkylän Korven kylästä vuosina 1930-31. Nykyään Antin talossa sijaitsee mm. Seurasaaren kahvio, Antin Kaffeliiteri. Rakennuskokonaisuudesta kerrotaan tarkemmin museoviraston internet-sivuilla.
------------------------------------------------

SÄKYLÄN KOTISEUTUMUSEO                              

Säkylän kotiseutumuseo on perustettu vuonna 1961. Se sijaitsee Säkylän Katinhännän alueella, Pyhäjärven rannalla, Lehmuunnokassa.  Museota ylläpitää Säkylän kunta ja se on sivistyslautakunnan hallinnassa.
Museoalue on rakennettu siten, että alueelle on siirretty rakennuksia seuraavassa järjestyksessä:

  1. Mäntylän torppa (1962)

  2. vilja-aitta (Pauli) (1962)

  3. lainamakasiini (1964)

  4. mäkitupalaisen pirtti (1966)

  5. savusauna (1967)

  6. aitta (Tuulikki) (1992)

  7. navetta / karjasuojarakennus (1998)

Säkyläläisten elinkeinoina ovat olleet kalastus Pyhäjärvellä, tervanpoltto, lankkujen veisto ja myöhemmin pääasiassa maanviljely. Nämä elinkeinot näkyvät kotiseutumuseon esineistössä.

KOTISEUTUMUSEON RAKENNUKSET

 1. MÄNTYLÄN TORPPA
Mäntylän torppa on alkuaan sijainnut Korven kylässä Bergelinin torpan (nyk. Oskari Salminen) lähistöllä, ja sieltä se siirrettiin Pyhäjoen Aronkulmille. Se on Salon vanha asuinrakennus, jonka kunta on ostanut. Rakennus purettiin ja pystytettiin Lehmuuseen tasatulle museoalueelle talvella 1962. Torppa oli pitkään Mäntylän suvun, mikä on vanhaa säkyläläistä sukua, hallussa. Viimeisinä vakinaisina asukkaina torpassa asuivat Juho Kustaa ja Vilhelmiina Mäntylä. Heillä oli kolme lasta: Kalle, Kustaa ja Miina.
Torppa koostuu tuvasta, pirtistä, peräkamarista sekä porstuasta. Huoneet on pyritty sisustamaan alkuperäiseen tapaan, ja huoneiden esineistö on kaikki säkyläläistä alkuperää käsittäen käsityö- ja kotitaloustavaroita sekä tekstiilejä. Torpan tuvassa on erilaisia kotitalousvälineitä vuosisadan vaihteesta kuten puulusikoita, voirasioita, juustokehiä, juustohylly jne. Myös miehille on tuvalla ollut käyttöä: he ovat veistelleet iltasella.
Pirtti oli aikoinaan paikka, jossa naisväki teki käsitöitä. Pirtin käsityövälineistä mainittakoon mm. puolausrukki, kangaspuiden rullavälittäjät sekä itse kangaspuut.
Peräkamari on sisustettu makuuhuoneeksi. Perimätiedon mukaan tytär sai tämän huoneen yksinään omistukseensa tultuaan naimaikään, ja muun väen täytyi tuolloin tyytyä nukkumaan tuvassa. Huoneessa oleva sänky on toistasataa vuotta vanha. Sen syvyys on 59 cm, leveys 185 cm, istuimen korkeus 54 cm ja korkein korkeus 119 cm.
Torpan porstuaan on sijoitettu viisi tuohikonttia sekä kaappi, jossa säilytetään miesten työvälineitä.

Torpan esineistöstä:

Puolausrukkia (nro. 292 torpan pirtissä) käytettiin langan puolaukseen. Se on tehty puusta, ja pyörän pyörityskampi on rautaa. Rukki koostuu rungosta, jalustasta sekä pyörästä, ja sen koristelu on seuraavanlainen: rungon reunoihin on tehty koloja, jalat sekä pyörän pinnat ovat sorvatut koristeellisiksi. Rukin iäksi on arvioitu yli sata vuotta.
Kaappi (nro 271 torpan pirtissä) on peräisin Mäntylän torpasta. Kaapin korkeus on 146 cm, leveys 76 cm, ja sen valmistusaineena on käytetty puuta, Kaapin pohjaväri on punainen, ja sen koristelistat ovat maalatut turkoosin sinisiksi sekä koristekuviot mustiksi. Lisäksi kaapin oven yläpuolella on maalattu kirjaimet ATM, ja itse ovea koristaa vuosiluku 1823.

2. VILJA-AITTA
Torpan pihalla oleva aitta on saatu Arvo Moisiolta Vähäkylästä. Rakennus sijaitsi maantien varrella, Josuantien alkupäässä. Aittaa on käytetty viljan varastoimiseen.  Rakennus purettiin , siirrettiin museoalueelle ja pystytettiin sinne kevättalvella 1962.

3. LAINAMAKASIINI
Lainamakasiini, joka alkuaan sijaitsi Säkylän kirkon portin lähettyvillä, on rakennettu v. 1833. Se tehtiin puusta korkealle kiviperustalle, ja rakennuksen alusta täytettiin harmaakivellä ja rukiilla yli sata vuotta aikaisemmin tapahtuneen makasiinivarkauden toistumisen välttämiseksi. Varkaiden pelättiin murtautuvan ovestakin, minkä vuoksi ovi tehtiin paksuista lankuista, raudoitettiin peltilaatoilla ja siihen pantiin kaksi lukkoa. Makasiinin tuli olla tarpeeksi korkea kaksikerroksisia laareja varten, ja sen kooksi sovittiin tuolloin 12 x 11 kyynärää.

Makasiinin, jossa oli Isokylän ja Vähäkylän puolet, alkuperäisenä tarkoituksena oli viljan lainaaminen pitäjän asukkaille siellä olevista viljavarastoista. Niinpä lainamakasiini pelasti 1860-l suurina nälkävuosina monta säkyläläistä nälkäkuolemalta. Nykyään rakennuksen oikeanpuoleisessa päädyssä, tarkemmin alakerrassa, on nähtävänä vanhaa maatalouskalustoa, ja yläkerta esittelee kalastukseen ja metsästykseen liittyvää aineistoa. Lainamakasiinin esineistä mainittakoon esimerkiksi viljalapio, varsta, vältti, käsirattaat sekä pellavan käsittelyssä käytetty klihta.

Esineistöstä:

Hevosen länget (nro 532) eli säkyläläisittäin ränket on tehty puusta. Mustaksi maalatut länget koostuu kahdesta samanlaisesta osasta, jotka ovat kumpikin veistetyt yhdestä puusta. Reunoihin on veistetty sahanteräkuvioita. Länkiä on käytetty hevosen kaulassa aisojen kiinnikkeenä.

Äestä (nro 468) on käytetty maanmuokkauksessa. Tämän äkeen runko on koottu puusta ja vahvikkeena on käytetty rautaa. Sen piikit ovat tehdyt raudasta, ja niiden pituus on 16 cm. Äkeen perässä on ohjauspuu.

4. MÄKITUPALAISEN PIRTTI
Jo 1700-luvun vaihteessa, mahdollisesti aikaisemminkin, Säkylään syntyi vähäväkisten asuttama mökkikylä, Katinhäntä. Katinhännän asukkaat olivat mäkitupalaisia, jotka elättivät itseään milloin milläkin työllä. Katinhännästä, Satolan naapuristosta, Aimo Heinosen tontilta onkin museoalueelle siirretty mäkitupalaisen pirtti eli Heinon Kallen pirtti. Pirtissä asuivat Manta ja Kalle Heino sekä tyttäret Selma ja Hulta. Rakennus purettiin, siirrettiin ja pystytettiin museoalueelle syksyllä 1966.
Museoalueelle siirretty Heinon Kallen pirtti on kalustettu, yhden huoneen rakennus. Huoneessa on ainoana tulisijana vanhanmallinen pieni piisi.

5. SAVUSAUNA
Suomalaisen saunan perustyyppinä pidetään nelinurkkaista hirsirakennusta, jossa oli maalattia ja avokiuas. Saunaa lämmitettäessä savu jäi sisään, ja se tuuletettiin räppänän kautta ulos. Tällaisessa savusaunassa kylvettiin, siellä koettiin myös lasten syntymiset. Lisäksi saunassa tehtiin maltaat, samoin siellä kuivattiin pellavat, ja pellavien jatkokäsittely tapahtui myös saunassa. Savusaunarakennus tehtiin talvella 1967 lainamakasiinin ns. Isokylän puolen viljalaarien hirsistä vanhan säkyläläisen mallin ja Osvald Eelan antamien ohjeiden  mukaisesti.

6. AITTA (Tuulikki)
Toimi Jaakkolan perikunta lahjoitti Säkylän kotiseutumuseolle aitan sekä museoirtaimistoa.
Museovirasto myönsi kulttuurilautakunnalle avustusta lahjoitetun aineiston siirtoon ja järjestämiseen. Tutkija Juhani Ruohonen Satakunnan museosta suoritti kokoelmaan liitettävän esineistön  valinnan. Kotiseutumuseolle palkattiin museotyöntekijä, jonka tehtäviin kuului esineistön luettelointi ja järjestäminen museolla.

7. NAVETTA / KARJASUOJARAKENNUS
Mäntylän torpan yhteyteen on kuulunut navettarakennus. Tämä navetta oli kolmiosainen (lato, vaja, navetta), kuten yleensä torppien navetat olivat. Tunnusomaista oli, että vajasta, mikä sijaitsi rakennuksen keskellä, uupui pihanpuoleinen ulkoseinä. Navettarakennus sijaitsi vastapäätä torpparakennusta.
Keväällä 1996 Säkylän kunta sai lahjoituksena hirsisen karjasuojarakennuksen purettavaksi ja kotiseutumuseolle siirrettäväksi. Kulttuurilautakunta purki rakennuksen, merkitsi hirret ja siirsi kotiseutumuseolle uudelleenkokoamista varten. Laitilan ammatillinen aikuiskoulutuskeskus rakensi karjasuojan vuonna 1998. Kulttuurilautakunnalle myönnettiin museovirastolta valtion avustusta karjasuojan katto- ja katonalusrakenteiden hankintaan ja asentamiseen.


KORVENKYLÄN ALINEN MYLLY

Jauhatuslaitteiden historiasta

Jauhatuslaitteiden historiallakin on ollut omat kehitysvaiheensa. Ennen kuin käsikiviä tunnettiin, murskattiin jyvät huhmaressa. Sitten kun kivien pyörityksessä opittiin käyttämään luonnonvoimia: vettä ja tuulta, niin se oli valtava edistysaskel, ja suuri helpotus naisille, sillä käsikivien pyörittäminen on Suomessa vanhastaan kuulunut naisten askareihin. Varhaisin tieto vesimyllystä Suomessa on peräisin 1350-luvulta Aurajoelta Halisten koskesta. Vesimyllyä seurasi sitten tuulimylly.

Säkylän myllyt ja myllynkivet

Kuluneina vuosisatoina on Säkylä tullut ehkä eniten tunnetuksi täällä valmistetuista myllynkivistä, joita on toimitettu eri puolille Suomea aina Ruotsiin saakka.

Paitsi myllynkivistään on Säkylä tullut tunnetuksi myös myllyistään. Säkyläläisten myllyt tunnettiin kautta maakunnan, jopa naapurimaakunnissakin. Tätä todistaa seuraava sananparsi, jota käytettiin, kun nähtiin pienikin vesipuro: ”Jos säkyläläinen näkis, niin myllyn tekis”. Säkylän vesimyllyt olivat joko jonkun yksinäisen talon tai useampien yhdessä rakentamia.

Korvenkylän alinen ja ylinen mylly

Myllyn rakentamiselle edullisia koskia on Pyhäjoessa ollut paljon, onhan joessa ollut eri aikoina toistakymmentä vesimyllyä. Korvenkylässä on ollut aikoinaan kaksi myllyä. Joen yläjuoksulla sijaitsevaa myllyä kutsuttiin yliseksi myllyksi, ja sen osakkaina olivat Rantaseppä ja Reko. Toinen mylly sijaitsi Pyhäjoen alajuoksulla , ja se oli siis sijaintinsa mukaan alinen mylly.

Alisen myllyn vaiheista

Lahkomyllykautena Korvenkylän alisen myllyn osakkaina olivat Antti, Knuuti ja Yliseppä. 1930-luvun loppupuolella mylly siirtyi Antin yksinomistukseen muiden myllyosakkaiden myytyä myllyosuutensa Antille.

Tuo vanha mylly toimi vesirattaalla. Vuonna 1949 mylly täytyi rakentaa uudelleen sen huonon kunnon vuoksi. Myllyn paikkaa ei kuitenkaan muutettu, vaan se rakennettiin samalle paikalle, missä vanha vesimyllykin oli sijainnut. Myllyn koneisto uusittiin kokonaisuudessaan, ja vesiratas vaihdettiin turpiinin avulla pienemmällä vesimäärällä. Myös myllynkiviparit uusittiin.

Myllyllä näyttää olleen vakituinen asiakaskanta. Tämä käy ilmi vanhoista myllypäiväkirjoista. Myllyssä jauhettiin sekä rehu- että leipäviljaa. Rehuviljaa jauhettiin kahdella kiviparilla. Leipävilja puolestaan kuorittiin ensin kuorimakoneessa, ja sen jälkeen jauhettiin. Alisen myllyssä tehtiin myös maissijauhoa ja maissirouhetta, sekä maltaita ja talkkunajauhoja. Myllyn yhteydessä oli myös pärehöylä, ja sillä tehtiin tarvittavat päreet.

Myllypäiväkirjat

Alisen myllyn pitkäaikainen, palkattu mylläri Vihtori Mäkelä, joka oli tunnettu myllärinä hyvistä jauhoistaan ja ryyneistään, piti tarkkaa päiväkirjaa myllyn toiminnasta monen vuoden ajalta.

Näistä myllypäiväkirjoista käy selville, kuka on jauhattanut mitäkin viljaa minäkin päivänä, tai onko kenties tehty päreitä. Myös myllyn aiheuttamista menoista ja myllyn saamista tuloista on merkintöjä Vihtori Mäkelän myllypäiväkirjoissa. Lisäksi hän on merkinnyt milloin myllyä korjattiin eli milloin se ei ollut toiminnassa. Esimerkiksi vuonna 1942 mylly ei ollut toiminnassa 1.1.-16.4. välisenä aikana.

Museomylly

Alisen mylly on hyvin säilynyt, kaikki myllyn toiminnassa tarvittavat koneet ja esineet kattava museomylly. Siellä on myös nähtävänä joitakin esineitä vanhasta vesimyllystä.

Nykyään myllyn omistaa Säkylän kunta

 

Kirsi Mäki